Maansa myyneet

 

Suomen kielessä on sanonta ihmisestä, joka näyttää siltä kuin olisi maansa myynyt. Maansa myynyt on ilmeisesti apea, alakuloinen menetettyään kaikkensa. Samaa ei voi sanoa niistä suomalaisista, jotka ovat aivan kepeästi myyneet tontteja strategisista kohteista ja kansallisylpeytenä pitämiämme yrityksiä ulos maasta. 

Eräs rouva oli ollut bussiretkellä etelärannikolla. Kun opas oli esitellyt rantaviivaa kertoen, että tuosta ja tuostakin on myyty maata naapurivallan edustajille, rouva heräsi karuun todellisuuteen. Mitähän maassa on oikein tapahtumassa, kun maata myydään tuollaisista paikoista aivan sumeilematta?

Jossain Itä-Suomessa on sentään herätty ja koottu nimiä addresseihin: minä en ainakaan maatani myy.

Olipa kerran kuningas, jonka nimi oli Juhana Maaton. Ehkä hän menetti maansa sodissa. Meillehän kävi sentään vähän paremmin. Menetimme vain osan maatamme ja verellä, hiellä ja kyynelillä saimme pidettyä suurimman osan itsellämme. Niistä kyynelistä mekin suuren ikäluokan edustajat saimme osamme. 

On todellakin aika säädellä lainsäädännöllä, mitä ja mistä tässä maassa saa myydä ulkomaalaisille. Yleensäkin on niin, että jos ei enää eettisiä koodeja löydy, lain on tultava tilalle.  

Maanpuolustuskeskustelu on aloitettava omasta suhteestamme omistamaamme maahan. Isänmaa on se kamara, joka on konkreettisesti jalkojemme alla. Siitä ei koskaan ennen ole taistelutta luovuttu. Hintaa ei ennen laskettu euroissa eikä ruplissa. 

Tuleva eduskunta joutuu tarttumaan tähänkin kysymykseen, johon ei ole riittävällä vakavuudella aiemmin puututtu.

Eija Kemppi, FM, TM

kansanedustajaehdokas, KD

    

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu